"Vuollin Matti" muuttaa Aatsinkiin - Aatsingin nykyasutuksen synty
Aatsingin nykyinen asutus sai alkunsa noin vuonna 1730, jolloin Kallunkijärveltä kotoisin ollut Matti Ollinpoika Kallunki (1688–1767) päätyi perheineen Tenniön kylän puolelle Aatsinkiin. Aatsinkilainen perimätieto muistaa hänet, Aatsingin ensimmäisen pysyvän asukkaan, nimellä "Vuolu Matti" tai "Vuollin Matti" (Vuoli Mátte).
Matti Kallunki oli syntynyt Olli (Vuolli) ja Anna Kallungin perheeseen Kallunkijärvellä perheen neljäntenä lapsena vuonna 1688. Isä Olli toimi 1700-luvun alussa Kuolajärven lapinkylän "kirkkoväärtinä", kirkon ja saamelaisyhteisön välisenä yhteyshenkilönä. Matti avioitui sotkamolaistaustaisen Kaisa Sotkan (1703–1790) kanssa joulukuussa 1725. Kallungin perheen isän kuoltua vuonna 1727 Matti jäi perheen nuorimpana poikana vaille maaperintöä ja päätyi hädänalaisena tenniöjärveläisen Pekka Korjan kalakaveriksi Kuolajoelle vuoden 1729 tienoilla, jossa perheet pyysivät kalaa verkolla ja inanuotalla.
Tenniön sukualueen saamelaiset Pekka Miulus ja Gabriel Saija-Sarri haastoivat kuitenkin Vuollin Matin käräjille helmikuussa 1730 syyttäen Mattia kalastuksesta heidän sukuvesillään ja muuttamisesta asumaan heidän mailleen. Oikeudelle todistettiin, että paikka, jossa Matti asui, sijaitsi Onkamon siidan ja sukualueen puolella, mutta aivan Tenniön sukualueen rajalla. Matin käyttämät kalavedet kuuluivat sen sijaan saijalaisen Gabriel Saija-Sarrin kalavesiin. Kuolajärven käräjillä kruununvouti Petter Pipping lopulta päätti, että tilattomalle ja hädänalaiselle Matti Kallungille olisi perheineen katsottava tila asumiseen seuraaviin käräjiin mennessä.
Asia tuli jatkokäsittelyyn käräjillä vuonna 1731, jolloin tarkastettu Vuollin Matin asuinpaikka "Taivalselän Kyllajamaassa" tunnustettiin Matin ja hänen lastensa omaisuudeksi, sillä sopimuksella, että hän kalastaisi Miuluksen ja Saija-Sarrin perheen kanssa Aatsinkijoella ja Kuolajoella kotitarpeiksi, mutta että hänen tuli niittää heinänsä Onkamon puolelta. Majavanpyyntiin Vuollin Matti sai osallistua ainoastaan Onkamon sukualueella, johon hän varsinaisesti kuului, mutta villipeuroja pyydettäessä Matin tuli liittyä Tenniön miesten yhteiseen seurapyyntiin. Käräjillä Matille tarkastettu uusi asuinpaikka sijaitsi ilmeisesti jo Aatsinkijärvellä, nykyisen Ollilan paikalla.
Osapuolet olivat jälleen käräjillä vuonna 1733, jolloin Pekka Miulus ja Gabrielin leski Saara Saija-Sarri syyttivät Mattia siitä, että tämä oli vastoin helmikuussa 1731 annettua oikeuden päätöstä loukannut heidän vanhoja nautintojaan ja muuttanut vuonna 1732 asuinpaikkansa hänelle katsotusta asuinpaikasta kaksi ja puoli peninkulmaa alemmas heidän veromailleen. Matin karja oli myös aiheuttanut vahinkoa kantajien niityillä, minkä lisäksi Matin sanottiin uhanneen ottaa haltuunsa kaikki Saijan niityt Aatsinkijoella. Matti kertoi, että hän oli joutunut pyytämään peuroja kantajien maalla ja kalastamaan heidän kalavesillään hädänalaisessa tilassa, mutta kiisti niittyjen käytön. Todistajat kuitenkin kertoivat Matin uhanneen ottaa kaikki Saija-Sarrin niityt haltuunsa Aatsinkijoensuun Pitkärantaan asti. Käräjäoikeus tuomitsi Matin sakkoihin ja määräsi Matin perheen muuttamaan pois kantajien tiluksilta. Perhe palasi Aatsinkiin.
Aatsinkijärvelle muuttanut perhe hankki toimeentulonsa pääasiassa metsästyksellä, kalastuksella ja karjanhoidolla. Tärkeimpiä toimeentulonlähteitä olivat peuranpyynti, kalastus ja lehmäkarja. Kotitarveviljely oli pienimuotoista läpi 1700-luvun, mutta sen merkitys kasvoi seuraavalle vuosisadalle tultaessa.
Talonpoikaissaamelainen Aatsingin perhe oli kaksikielinen, näin aina 1800-luvulle asti. Kuolajärveläisten puhumaa kuolajärvensaamea on taltioitu useammassa otteessa 1700- ja 1800-luvuilla ja esimerkiksi "Vuollin Matin" veljen Hannu Kallungin (1676–1749) puhumaa saamea on tallessa Kuolajärven käräjäaineistossa vuodelta 1740.
