Lapset jakavat perintötilan

Aatsinkiin muuttaneet Matti ja Kaisa Aatsinki saivat kaikkiaan seitsemän lasta, tyttäret Annan ja Marian sekä pojat Matin, Ollin, Juhon, Hannun ja Tuomaksen.

Vanhin tytär Anna (1826–1802) avioitui Tennon sukuun ja muutti Märkäjärven Kantolaan, tytär Maria (1730–1801) Nousun sukuun ja muutti Keminkylään (nyk. Savukoski). Vanhin poika Matti (1728–1779) muutti erilleen isänsä taloudesta "Aatsinginharju" -nimiseen paikkaan, myöhemmän Ala-Aatsingin tilan paikalle noin vuonna 1744. Vaikka isä ja poika mainitaan jo omina talollisinaan Aatsingissa 1760-luvulla, Ala-Aatsingin tila lohkaistiin kantatilasta virallisesti vasta vuonna 1768. Matti Matinpoika nautti elämänsä aikana kuolajärveläisyhteisön luottamusta hänen toimittua vuosia Kuolajärven käräjien lautamiehenä. Matin kuoltua Ala-Aatsingin tila joutui vaikeuksiin ja päätyi lopulta oston kautta Vuonnalan suvun hallintaan vuonna 1800.

Ala-Aatsingin perheen elämään liittyi myös tragedia, kun Matti Matinpojan poika, Kuusamon komppaniassa ja Kuolajärven rajaosastossa palvellut ruotusotilas Yrjö Aatsinki (1760–1790), kaatui Kustaa III:n sodan aikana rajakahakassa Kuolajärvellä.

Suvun perintömerkki muistuttaa suuresti Kallungin ja Niemelän sukuhaarojen puumerkkejä, ja on sen perusteella ikivanha. Vasemmanpuolinen perintömerkki on ollut luultavasti jo Matin isän "Vuollin Matin" käytössä.

Isän "Vuollin Matin" kuoltua vuonna 1767 lapset päättivät jakaa perintötilan Aatsingissa. Katselmus suoritettiin nimismies Henrik Plantingin sekä lautamiesten Sihveri Halosen ja Hannu Saijan toimesta tilalla saman vuoden heinäkuussa. Tilan katselmuskirjassa mainitaan perintötilan rakennuksina yksi tupa, yksi savupirtti, porstua, sauna, kota, karjasuoja, paja sekä varastoaitta, jossa parvi. Tilalla mainitaan myös yli 45 heinäkuormaa niittyjä, 13 tynnyrinalaa peltoa sekä yksi tynnyrinala leski Kaisan raivaamaa uudismaata. Katselmuksen mukaan tilalla oli myös hyvät laidunmaat, hyvin rakennuspuuta sekä aita- ja polttopuuta. Karjaa katselmuksessa ei erikseen mainita, mutta aiemmin vuoden 1759 karjaluettelossa tilalla mainittiin 10 lehmää, 2 nuorikkoa, 20 lammasta, 12 poroa ja yksi hevonen.

Katselmuksessa luetellaan tilan niittyinä: Saarenniskaniemi (nyk. Lusmaniemi) Aatsinkijärvellä, Saarenniskaniemestä joen rannat Pikkukoskeen asti, Saukkoniemestä Murkinaniemeen, Kuraniemi ja Pukomutka, Vapunniemi ja siitä ranta Isoniemeen, Tuohiojasta Aapamutkaan, Tuohiojansuuniemi eteläpuolella Aatsinkijokea, Tuohiojansuusta Palosaareen, Reponiemi ja Tuohilammintaipaleensuu, eteläpuoli Tuohilampea, Tuohioja, Kiviniitty, Palosta Korpiniitylle, Keskioja ja Varsanpolvikkoniitty, Hetetsuovasta Majavanpesosniitylle, Tuohitaipaleensuusta Pitkäniemenkantaan, Pukkukankaannenä ja Röskäniitty, Ulkuniemi, josta Rautasijanniemeen, Hihnamaannenä ja Lehtoharjunojansuu, Loukasniemestä ylös Tuohikattilanniemeen, Lakkijyrhämäniemi Aatsinkijoessa, josta Leppäraivioon, Sadinniemi, Aatsinginaapa, Kiekeröojaa alas Hetteille (Hetet), Sompsurijängän (Samtßurijänckä) pohjoispuoli, Kotasalmenniemi ja Anninlahden ympärys, Kuikanpesänuopajasta Ulkuliejuun sekä Sakiajärven ympärys. Monet nimistä ovat yhä tuttuja aatsinkilaisille ja kellolaisille.

Kalavesinä: Onkamojärven Kivilahti ja Kallunkilahti, rajalinja Kärppäniemestä Venetekemäsaareen (Karpastekemäsaari) ja Tossanluotoon (Tossonsaari) ja Tossanniemeen, Aatsinginlatvalampi Aatsinkijoen latvalla ja Aatsinkijoki. Aatsingin suvulla oli Onkamon siidan sukuna ylimuistoinen oikeus Onkamojärven kalastukseen, johon suku myös osallistui nuottakunnittain. Kivilahden rannassa oleva Aatsinginkenttä oli suvun vanha kalastuskenttä, joka oli ollut käytössä arkeologisen löytöaineiston valossa vähintään 1600-luvulta lähtien. Suvun jäsenet käyttivät kenttää kausikalastuksen aikana vielä 1900-luvulla.

Aatsingin tilan härkinmylly sijaitsi katselmuksen mukaan Petserojalla (Petßar Åja). Ojan varresta löytyy yhä jäänteitä aatsinkilaisten vanhimmasta myllynpaikasta.

Puoli vuotta katselmuksen jälkeen tilan lohkomista käsiteltiin Kuolajärven Lapinmaan käräjillä 19. maaliskuuta 1768. Käräjäpaikalle olivat saapuneet käräjäpöytäkirjan mukaan Matti Ollinpojan täysi-ikäiset lapset ja sisarenpojat. Oikeudessa tila päätettiin jakaa kahteen yhtä suureen osaan, talojen, peltojen, niittyjen ja muiden tilaan kuuluvien etuuksien mukaan ja kummastakin tilanosasta tuli laatia erillinen asiakirja, joka oli esiteltävä seuraavilla käräjillä. Pojat Juho ja Tuomas Matinpoika päättivät samalla myydä osuutensa perintötilasta Juholle. Siskojen perintöosuus eroteltiin luultavasti tilan irtaimesta omaisuudesta, vaikka sitä ei asiakirjoissa erikseen mainita.

Käräjien päätöksellä Ala-Aatsingin tila erotettiin kantatilasta, vanhimpien veljesten Ollin ja Juhon jäädessä hallinnoimaan vanhaa osaa tilasta. Juho kuoli myöhemmin vuonna 1785 ja tila jäi veljesten Ollin ja Hannun omistukseen. Ollin isännöinnin aikana kantatilan nimeksi vakiintui Ollila. Talon asukkaat tunnettiin myöhemminkin nimellä "ollilalaiset".